Tässä metsäsijoituskoulun jaksossa käsitellään yleisimpiä metsänomistusmuotoja niiden erityispiirteitä, verotusta sekä päätöksentekoa.
Suora metsänomistus yksityishenkilönä
Yleisesti yksityishenkilöt omistavat metsää perinnön kautta, mutta uusia metsänomistajia syntyy vuosittain myös metsätilojen ostojen myötä. Yksityisomistuksessa metsänomistus on usein keskittynyt maantieteellisesti yhtenäisille alueille, mikä helpottaa metsän hoitoa mutta samalla lisää maantieteellistä riskiä. Tämä riski on kuitenkin yleensä maltillinen. Suorien metsäsijoitusten likviditeetti on ollut yleensä hyvä, eli omistuksesta voi tarvittaessa luopua helposti. Likviditeettiä voi kuitenkin heikentää yhteisomistuksen mukanaan tuoma päätöksenteon hitaus.
Yksityishenkilönä voit omistaa metsää joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Kun sinulla on täysi omistusoikeus ja hallintaoikeus tilaan, vastaat itsenäisesti kaikista metsätalouden päätöksistä, veroista ja velvollisuuksista. Tämä antaa sinulle vapauden hallinnoida metsätilaa omien tavoitteidesi mukaisesti. Yksityishenkilön harjoittamaa metsätaloutta verotetaan pääomatuloina. Jos metsää omistetaan aviopuolison kanssa, omistus voi olla yhteinen, tai puolisoilla voi olla erilliset tilat. Usein aviopuolisot voivat antaa yhden yhteisen metsäveroilmoituksen, jolloin verotus kohdistetaan metsäkiinteistöjen pinta-alojen suhteessa. Tämä käytäntö helpottaa veroasioiden hoitamista ja voi olla taloudellisesti edullinen ratkaisu.
Yhteisomistuksen muotoja yksityishenkilönä ovat verotusyhtymä ja kuolinpesä. Verotusyhtymässä, jota kutsutaan myös metsäyhtymäksi, metsätalouden tulot ja tappiot verotetaan osakkaiden pääomatuloina heidän omistusosuuksiensa mukaisesti. Tämä omistusmuoto sopii erityisesti perheille, kuten sisaruksille tai vanhemmille ja lapsille, jotka omistavat metsää yhdessä. Metsäyhtymässä päätöksenteko edellyttää kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä, mikä varmistaa yhdenvertaisen kohtelun mutta voi hidastaa toimintaa.
Kuolinpesän kautta metsää omistettaessa perilliset hallinnoivat metsää yhdessä. Kuolinpesän päätöksenteko vaatii niin ikään yksimielisyyttä, mikä voi tehdä metsätalouden harjoittamisesta haastavaa, erityisesti jos osakkaita on useita tai näkemykset eroavat. Molemmissa yhteisomistusmuodoissa avoin ja selkeä viestintä on avain onnistuneeseen hallinnointiin. Tuloverotuksessa kuolinpesä katsotaan erilliseksi verovelvolliseksi, mikä tarkoittaa, että sen tulot eivät vaikuta osakkaiden henkilökohtaisiin verotettaviin tuloihin.
Yrityksen kautta omistaminen
Metsää voi omistaa minkä tahansa yhtiömuodon kautta. Yrityksen motiivit metsän omistamiseen vaihtelevat, mutta yleisin syy on sijoituskäyttö. Metsän omistaminen yrityksen nimissä on erityisen kannattavaa silloin, kun sijoittamiseen hyödynnetään velkarahoitusta. Yrityksen avulla sijoitus voidaan erottaa yksityistaloudesta, mikä lisää taloudellista turvaa ja vähentää henkilökohtaista riskiä. Monet sijoittajat perustavat yrityksen hallinnoimaan sijoitusomaisuuttaan, jolloin metsä voi olla osa laajempaa sijoitusportfoliota. Yrityksissä päätöksenteko on usein suoraviivaista, mikä tekee metsätalouden harjoittamisesta tehokasta. Suorien metsäomistusten likviditeetti on usein hyvä, mikä antaa joustoa suurten portfolioiden hallinnointiin.
Yrityksen kautta sijoittaminen voi tarjota verotuksellisia etuja sekä helpottaa metsäsijoitusten hallintaa, erityisesti suurten metsäomaisuuksien kohdalla. Yrityksen kautta harjoitettu metsätalous verotetaan yrityksen yhtiömuodon mukaisesti. Esimerkiksi, jos metsätalous toteutetaan osakeyhtiön kautta, toiminnan tulos verotetaan yhteisöverokannalla. Yhtiö maksaa veroja toiminnasta kertyneestä voitosta, ja osakkaat maksavat mahdollisista osingoista erikseen pääoma- ja/tai ansiotuloveroa riippuen jaon luonteesta ja suuruudesta.
Metsää voi omistaa myös epäsuorasti yrityksen kautta, esimerkiksi sijoittamalla metsäyhtiöihin, jotka hallinnoivat merkittäviä metsäomaisuuksia.
Yhteismetsä
Yhteismetsä tarkoittaa kiinteistöjen yhteistä aluetta, jota hallinnoidaan kokonaisuutena. Yhteismetsä on tehokas tapa omistaa metsää sen verotehokkuuden ja skaalaetujen ansiosta. Yhteismetsät omistavat usein laajoja metsäalueita, mikä vähentää maantieteellistä riskiä. Lisäksi osakkaat saavat ylijäämää säännöllisesti. Yhteismetsät saavat usein tuloja myös muista kuin metsätalouden tuotosta, kuten maanvuokrauksesta ja mökkivuokrista, mikä parantaa niiden kannattavuutta.
Yhteismetsän päätöksenteosta vastaa hoitokunta, jonka valinnasta päättää osakaskunnan kokous. Yhteismetsän omistajilla on oikeus osallistua osakaskunnan kokoukseen ja käyttää äänivaltaansa. Kullakin osakaskiinteistöllä on yhteismetsästä tietyn suuruinen osuus, jota kutsutaan yhteismetsäosuudeksi. Yhteismetsä jakaa osakkailleen liiketuloksestaan ylijäämää osuuksien suhteessa. Yhteismetsä maksaa ylijäämästään 26,5 % tasaveron, minkä jälkeen osakkaille jaettava ylijäämä on verovapaata, koska vero on jo maksettu.
Yhteismetsään voi sijoittaa ostamalla myynnissä olevia yhteismetsäosuuksia, sijoittamalla suoraan rahaa yhteismetsään tai liittämällä oman metsäkiinteistön yhteismetsään. Sijoittamista yhteismetsäosuuksien kautta rajoittavat kuitenkin osuuksien arvonmäärityksen vaikeus ja niiden heikko likviditeetti. Yhteismetsään sijoittaminen sopii erityisesti niille, jotka arvostavat tasaisia tuloja ja haluavat omistaa metsää ilman käytännön hallinnoinnin vastuuta.
Sijoittaminen metsärahastoon
Metsärahastot ovat suosittu vaihtoehto sijoittajille, jotka haluavat hyötyä metsänomistuksen tuotoista ilman suoraa omistamista. Rahastot keräävät varoja useilta sijoittajilta ja sijoittavat ne hajautetusti metsäomaisuuteen, mikä vähentää sijoitusriskiä, sillä varat jakautuvat useisiin metsäkiinteistöihin ja maantieteellisiin alueisiin. Metsärahastot tarjoavat sijoittajille mahdollisuuden hyötyä metsäsijoituksen tuotoista ilman hallinnointi- tai hoitovastuuta, mikä tekee niistä houkuttelevan vaihtoehdon erityisesti niille, jotka etsivät pitkäaikaista ja vakaata sijoituskohdetta. Suomessa toimivia julkisia metsään sijoittavia erikoissijoitusrahastoja ovat muun muassa UB Metsä, S-Pankki Metsä ja OP Metsänomistaja. Lisäksi Suomessa toimii useita yksityisiä vaihtoehtorahastoja, jotka keskittyvät metsäsijoituksiin.
Metsärahastojen päätöksenteosta vastaa salkunhoitaja, mikä vapauttaa sijoittajan päätöksentekoon liittyvästä vastuusta. On kuitenkin hyvä huomioida, että rahastojen hallinnointikulut voivat vähentää sijoituksen tuottoa. Lisäksi likviditeetti saattaa olla rajallista, sillä rahastot voivat rajoittaa osuuksien myyntiä tiettyinä ajankohtina.
Metsärahastot tarjoavat mahdollisuuden sijoittaa myös pienillä summilla, mikä tekee niistä helposti saavutettavan vaihtoehdon laajalle joukolle sijoittajia. Lisäksi rahastojen tarjoama hajautus pienentää sijoitusriskiä verrattuna yksittäisen metsäkiinteistön omistamiseen, sillä varat jakaantuvat useisiin eri kohteisiin ja maantieteellisiin alueisiin.
Epäsuora metsäsijoittaminen yhteisen omaisuuden kautta
Suomen valtio, kunnat ja kirkko omistavat huomattavia metsäalueita, joten merkittävä osa yhteisestä varallisuudesta on sijoitettuna metsiin. Vaikka tämä ei ole suoranaista yksityistä metsäsijoittamista, kansalaiset hyötyvät epäsuorasti näiden metsien tuotosta ja niiden tarjoamista ekosysteemipalveluista. Tämä omistusmuoto on osa Suomen yhteistä metsätaloutta ja korostaa metsien roolia kansallisena pääomana.